Yhteenveto

Nyt, kun näyttely on ohi ja kurssi pian paketissa, minulla on paljon erilaisia ajatuksia kurssista, työskentelystäni ja taiteellisesta ajattelustani. Kurssi on ollut koko vuoden jatkuvasti jossain takaraivossa odottamassa, vaikka aktiivinen työskentelyni painottuikin enimmäkseen alkukeväälle. Olen kuitenkin tyytyväinen panokseeni ja mielestäni saimme tosi toimivan kokonaisuuden aikaan näyttelyn muodossa. (teksti jatkuu kuvan alla)

Tekninen työskentelyni

Aiempi taiteellinen työskentelyni on rajautunut lähinnä maalaamiseen ja digitaaliseen piirtämiseen. Tällä kurssilla ajattelin tehdä jotain hieman omaperäisempää sekä vaihtelun, näyttelyn ilmeen, että uuden kokeilemisen vuoksi. Alusta lähtien ajatuksena oli tehdä jonkinlainen veistos ja ajattelin monia tekniikoita varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Pohdin esimerkiksi savea, roskia ja luonnon materiaaleja, mutta lopulta päädyin osin tuttuun tekniikkaan eli kanaverkkoon, liisteriin ja sanomalehteen. Tekniikka on siltä osin tuttu, että muistelen käyttäneeni sitä joskus ala-asteen käsityökerhossa. En siis hypännyt täysin tuntemattomaan vaan tukeuduin tekniikkaan, jonka tiesin toimivan kohdallani, jos kerran olen onnistunut siinä 10-vuotiaanakin. 

Onnistuinkin mielestäni tekniikan kanssa hyvin, joskin päädyin muuttelemaan pintamateriaalia, sillä en ollut siihen täysin tyytyväinen tasaisena. Teoksen pään sisäpuolen toteuttaminen oli auki kauan, ja päädyin ratkaisuuni vasta, kun muuta ei ollut enää siinä vaiheessa tehtävänä. Sitä varten pohdin esimerkiksi hartsin käyttöä, mutta päädyin käyttämään materiaaleja, joita kotoa löytyi, ja sieltähän löytyi pumpulia. Koska en ollut Rovaniemellä ja täten minun piti kustantaa materiaalini itse, halusin käyttää mahdollisimman paljon sellaisia materiaaleja mitä löytyi jo ennalta. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen ja iloinen siitä, että pääsin väkertämään jotain, jollaista en yleensä tee. Mielestäni taiteellinen ilmaisuni toimii yhtä hyvin jos ei jopa paremmin erilaistenkin tekniikoiden kautta.

Taiteellinen ajatteluni

Koen, että taiteellinen ajatteluni Päiväunelmia-teeman suhteen on muuttunut todella paljon kurssin myötä. Näkemykseni teemasta oli hyvin kapea ja yksiulotteinen vielä syksyllä, sillä ajattelin sitä vain oman teosideani näkökulmasta. Kun aloin tutustua muiden ideoihin ja kun lopulta näin jokaisen teokset sekä kuulin itse tekijöiden kertovan niistä, minulle avautui hyvin laaja näkemys Päiväunelmiin. Kun itse olin pohtinut lähinnä mielikuvituksen ja todellisuuden rajaa, muiden kautta aloin ajatella myös unelmia, lapsuutta, nostalgiaa, haikeutta ja toiveita. Tämän kautta aloin tarkastella myös muita asioita hieman laajemmin ja koen, että muiden teokset ovat saaneet minut näkemään kaikenlaiset ympäristöt, ilmiöt ja aiheet moniulotteisemmin ja syvemmin.

Mielipiteeni teemallisesta työskentelystä taidekasvatuksessa

Kurssi on mielestäni tärkeä ja hyödyllinen taidekasvattajan näkökulmasta. On tärkeää, että tulevat kuvataiteen opettajat saavat kokemusta pitkäaikaisten projektien parissa työskentelystä, ja kurssilla sai toimia myös hyvin itsenäisesti, mikä on hyvä tapa oppia käytännön asioita. On hienoa, että kuvataidekasvatuksen koulutuskokonaisuuteen kuuluu ainakin yksi kaikille yhteinen näyttelykurssi, jonka parissa työskennellään koko vuosi. Erityisesti yksi yhteinen teema on mielestäni hieno juttu, sillä se luo tietynlaista yhteisöllisyyttä ja laajentaa jokaisen osallistujan näkökulmaa aiheesta. Yksi ihminen ei voisi ikinä nähdä yksittäistä teemaa niin monimuotoisesti kuulematta ja näkemättä muiden näkemyksiä.